Lippukaupan diilimalli syö livetoimintaa
Salli Saastamoinen

Perinteisten keikkapaikkojen katoaminen ja muuttunut fanikulttuuri huolettavat tapahtumajärjestäjiä, mutta kenelle ja missä livetapahtumat tulevaisuudessa järjestetään kysymystäkin suurempana haasteena Soldout Mangementin toimitusjohtaja ja livemanageri Jari Väyliö pitää lippukaupan diilimallia.
Pelkästään tänä vuonna Jari Väyliö kertoo sanoneensa ei kolmelle kiertueelle, koska niiden järjestäminen ei olisi ollut liiketaloudellisesti järkevää. Lippukaupan kulut olivat yksi iso syy kieltäytymiseen.
– Lippudiili monelle konserttitalolle on kuin konepellin alla kulkeva rahasampo. Tapahtumajärjestäjälle, joka kantaa taloudellisen riskin, lippukaupan kulut saattavat olla suuremmat kuin tapahtumapaikan vuokra.

Esimerkiksi Soldout Managementille on tulossa ensi vuonna myyntiin noin 100 000 lippua eri paikoissa järjestettäviin tapahtumiin, mutta se ei saa päättää minkä lippukaupan kautta se lippunsa myy. Siitä päättää konserttitalo.
– Tapahtumapaikka pakottaa vuokrasopimuksen yhteydessä myymään liput heidän lippudiilinsä kautta. Näin se saa jokaisesta myydystä lipusta palvelumaksun lisäksi takaisin osan välityspalkkiosta, jonka me tapahtumajärjestäjänä maksamme, Jari Väyliö haluaa avata keskustelun aiheesta.
Esimerkki lippudiilistä
Jari Väyliö kertoo esimerkin: Soldout Managementilla voi olla oma lippudiili lippukaupan kautta, jonka välityspalkkioksi voi olla sovittu esimerkiksi 50 senttiä, mutta jos se pakotetaan käyttämään tapahtumapaikan lippudiiliä, välityspalkkio voi olla kaksi euroa.
– Jos me myymme esimerkiksi 2 000 lippua illassa, tällöin välityspalkkioiden erotus maksaa meille 3 000 euroa. Kiertue, joka myy 20 000 lippua, erotus on 30 000 euroa ja jos näitä 20 000 lipun kiertueita on viisi vuodessa, erotus tarkoittaa meille jo 150 000 euron kulua ilman, että saisimme sillä mitään lisäarvoa. Totta kai tapahtumapaikan kannattaa ottaa diili lippukauppaan, koska tekemättä mitään ja ottamatta minkäänlaista riskiä sille palautuu osa välityspalkkioista. Samaan aikaan tapahtumajärjestäjä, joka kantaa riskin, maksaa siitä, ettei se itse pääse neuvottelemaan lippukaupasta.

Jari Väyliö kysyy: Entäs sitten, jos näitä kiertueita ei enää tehdä, kuka ne ihmiset sitten näihin konserttisaleihin tuo?
– Tästä on pakko puhua, jos halutaan, että konserttisaleihin tuodaan kiertueita jatkossakin. Olemme vuokranneet esimerkiksi paikallisia liikuntasaleja ja -halleja, joissa saamme valita vapaasti itse lippukaupan. Myös muutama konserttitalo on vapauttanut lippudiilin ja antanut tapahtumajärjestäjän päättää siitä.
Ruohonjuuri näivettyy
Kestävän liveliiketoiminnan harjoittamisessa riittää tällä hetkellä alan toimijoilla kyseenalaistamista ja miettimistä monesta muustakin syystä: missä keikat jatkossa järjestetään ja jääkö keikkapaikkoja ylipäätään pystyyn.
– Infran pitäisi olla kunnossa, että toiminta hengittäisi hyvin kaikissa kokoluokissa, mutta ruohonjuuritason keikkapaikkoja tippuu pois koko ajan. Itse olen erityisen huolissani ravintolasektorista, jolla menee nyt huonosti. Käytännössä A-ryhmä ei esiinny enää ravintolasektorin paikoissa, koska siihen ei ole mahdollisuuksia tilojen eikä kulujen takia. Tulot ja menot eivät yksinkertaisesti kohtaa.
Tällä hetkellä livebisneksen rahoittaa 1960–80-luvuilla syntyneet, mutta edessä on sukupolvia, joilla ei ole kokemusta livekeikoilla käymisestä ja tapahtumiin osallistumisesta.
– Elämme liveliiketoiminnan näkökulmasta hyvin mielenkiintoista aikaa.
Fanittamisen kulttuuri on muuttunut totaalisesti ja on aivan erilaista kuin 2000-luvun alussa. Asiat, joihin rakastutaan ja ihastutaan tai joihin halutaan kuluttaa, ovat erilaisia.

Katse markkinointiin
Ennen koronapandemiaa elettiin ylikuumentuneessa markkinassa. Livemusiikki kiinnosti ja ihmiset kävivät keikoilla. Käytännössä markkinointia ei tarvinnut juuri tehdä keikkojen onnistumiseksi. Riitti, että niistä ainoastaan tiedotettiin. Nyt kulutustottumukset ja tapa toimia miten päätös keikalle menemiseen syntyy, on erilainen.
– Moni toimija on löytänyt itsensä tilanteesta, ettei markkinointi toimi. Olen huomannut alaa aktiivisesti seuraavana, että tapahtumista tiedotetaan, joka toki on ensimmäinen taso lipunmyynnissä, mutta niitä ei markkinoida. Markkinointi on hyvin pieteetillä tehtyä, tarkasti optimoitua toimintaa, jossa tavoitetaan kohderyhmän potentiaalisia lipunostajia, ei kaikkia maailman ihmisiä. Tämä tuntuu olevan yllättävän hankala asia monelle tapahtumajärjestäjälle. Jos itsellä ei ole markkinoinnin osaamista, kehotan lämpimästi miettimään, voisiko sen ostaa jostakin, sillä kaikille toimijoille, niin bändeille, ohjelmatoimistoille, tapahtumajärjestäjille kuin tapahtumapaikoillekin, on epämiellyttävä tilanne, jos tapahtumassa ei ole tarpeeksi porukkaa.
Jari Väyliö peräänkuuluttaa tapahtumajärjestäjiltä myös enemmän ymmärrystä omasta riskinottokyvystä.
–Tapahtuman järjestämiseen liittyy aina riskejä. Yksi iso riski on se, ettei lippuja myydä tarpeeksi ja jos niitä ei myydä tarpeeksi, pitää olla suunnitelma, miten tapahtuma sitten toteutetaan ja maksetaan mahdollinen miinus. Liian usein tapahtuman jälkeen todetaan, ettei ole varaa maksaa laskuja.