BC Zalgiris – yliopistokaupungin ylpeys
Teksti Vesa-Pekka Järvelä

Kaunasin katuja kuljeskellessa vastaan tulee pitkiä miehiä. Koulujen pihoilla nuoret heittelevät palloa korirenkaan läpi. Se ei yllätä. Koripallo on Liettuan kiistaton kansallislaji.
Olympiamitaleitakin korisparketeilta kahminut Baltian maa on kuulunut vuosia lajin maailman ehdottomiin kärkimaihin. Tällä hetkellä Liettuan maajoukkue on maailman rankingin 10.
Seuratasolla Liettuan koripallon lippulaivana seilaa vuodesta toiseen Kaunasista ponnistava BC Zalgiris. Yliopistokaupungin ylpeys vetää komean kotiareenansa illasta toiseen täyteen. Huikeimmillaan yli 15 000 katsojaa vetävän Zalgirio Arenan tunnelma on varsinkin Euroliigan kamppailuissa Euroopan tasolla ainutlaatuinen.
Jo äidinmaidossa saatua
Koripallo ei ole mikään irrallinen saareke huippu-urheilun kentässä. Sen todistaa Zalgiriksen suosio. Joukkue on olennainen osa lähes kaikkien kaunaslaisten arjessa.
Koris tulee lasten elämään jo äidinmaidossa ja otteluihin lähdetään usein pienten lasten kanssa perheinä. Mahtavalla Zalgirio Arenalla näkeekin hurjasti kannustavia pikkufaneja – onneksi kuulosuojaimet korvillaan.
Viime kaudella tulisieluisen valmentajansa Andrea Trinchierin komennossa 18 joukkueen Euroliigassa kamppaillut Zalgiris juuttui sarjan keskikastiin. Vuoden 2024 alku oli kuitenkin Zalgirikselle erinomainen. Meritoituneen milanolaisluotsin laadukas ryhmä kaatoi kotiareenallaan muun muassa Barcelonan, Maccabin, Crvena Zvezdan ja Monacon. Loppuvuoteenkin mahtui monta arvokasta päänahkaa, mutta myös muutama kirvelevä häviö. Varsinkin vierastappio Mikael Jantusen edustamalle Paris Basketballille kaiversi Kaunasin kokenutta koutsia.
– Jokainen vastustaja ja jokainen ilta on uusi haaste. Kausi on pitkä ja raskas. Se on prosessi, jonka päätepiste odottaa vasta keväällä. Tähtäimessä on tietenkin kauden huipentava Final Four, mutta niin se on muillakin. Pyrin siihen, että joukkue saadaan kehittymään. Siinä auttavat niin voitot kuin tappiot, korostaa Trinchieri.
Epäreilua ja hämmästyttävää
56-vuotias italialainen on nähnyt Euroliigan kehityksen. Trinchieri on nähty muun muassa Partizanin ja Bayernin peräsimessä. Vaativa, analyyttinen ja temperamenttinen Zalgiris-luotsi on saavuttanut tinkimättömällä valmennusfilosofiallaan myös menestystä.

– Euroliiga on 18 joukkueen huippusarja: kiehtova, työläs ja fyysinen. Se on kuin itse elämä – samalla sekä epäreilu että hämmästyttävä. Kausi on myös pitkä, ja siihen mahtuu kaikkien seurojen kohdalla sekä nousuja että laskuja. Oman haasteensa tuovat myös loukkaantumiset. Menestyäkseen pitää olla laadukas ja riittävän laaja rosteri. Sen kokoaminen onkin yksi vaikeimmista tehtävistä. Huippupelaajia on tarjolla rajallisesti. On oltava entistä aiemmin liikkeellä. Kesällä pelaajien hankinta on erittäin vaikeaa, syksyllä se on sitten lähes mahdotonta, painottaa Trinchieri.
Zalgiris koki lokakuussa kovia, kun jenkkivahvistus Tyrone Wallace jätti joukkueen henkilökohtaisista syistä. Paikkaajaksi löydettiin onnekkaasti ja pikavauhdilla 25-vuotias amerikanapu Lonnie Walker IV.
– On harvinaista, että kaverit lähtevät NBA:sta vanhalle mantereelle – varsinkaan tähän vuodenaikaan. Ottaa kuitenkin aikansa, kun pelaaja pääsee sisään Euroliigan kuvioihin. Näin on Lonnienkin kohdalla, muistuttaa Trinchieri.
18 huippujoukkuetta
Kaunasin suurseura houkuttelee kotipeleihinsä intohimoisten liettualaisfanien lisäksi koripallon ystäviä muualta Euroopasta, myös Suomesta. Kiinnostuksen ymmärtää, kun Arvydas Saboniksen johdolla kuuluisaksi tulleen kotijoukkueen vieraaksi saapuu Real Madridin, Partizan Belgradin, Anadolu Efes Istanbulin, Olympiakos Pireuksen, Fenerbachen ja Bayern Münchenin kaltaisia huippujoukkueita.
Suomalaisia on nähty katsomoiden lisäksi myös Liettuan korisparketeilla. Maan kansallisessa LKL-liigassa ovat pelanneet viime vuosina muun muassa Susijengistä tutut Carl Lindbom ja Jamar Wilson. Lindbom palloili KK Juventuksen riveissä ja Wilson puolestaan BC Lietkabeliksen paidassa.
Kaunasissa on helppo havaita, milloin on pelipäivä. Kaupungin kuppiloihin vaeltaa jo hyvissä ajoin vihreisiin pukeutuneita faneja. Tunnelma tiivistyy Niemen-joen pienellä saarella sijaitsevaa Zalgirio Arenaa lähestyttäessä. Kannustuslaulut raikuvat ja #ManoKomanda-paitoja on päällä lähes joka toisella.
Sisään astuessa vastaan vyöryy vihreä aalto ja ottelun alkaessa täyteen ahdetusta hallista muodostuu Ultras-fanien villitsemänä tulikuuma hornankattila. Euroopassa vastaavaa hurmosta on vaikea löytää muiden lajien pelikentiltä.
Luottoa milanolaiseen
Hurmokselliset syyskauden illat todistivat koripallon merkityksen liettualaisille.
– Koripallo on meille kuin toinen uskonto. Moni hengittää koriksen kautta. Olemme täysin rinnoin oman jengimme takana. Varsinkin nyt, kun joukkue nousi viime kauden vaikeiden vaiheiden jälkeen loistavaan vireeseen. Trinchieri on tuonut toimintaan aivan uudenlaista potkua, iloitsee vihreään Monaco-pelissä pukeutunut Raimonds Gerulaitis.
Seuran viimeisestä ja ainoasta Euroliigan mestaruudesta on jo yli 20 vuotta.

– Jos joukkue pysyy koossa ja jatkaa Trinchierin komennossa, meillä on realistiset mahdollisuudet taistella Euroopan huippuliigan mestaruudesta, uskoo Gerulaitis.
Tiivis otteluohjelma
Zalgiris on seuroista suurin ja tunnetuin, mutta Liettuassa pelataan monilla sarjatasoilla ja vain harrastuksekseen. Palloa heittelevät lapset, nuoret ja eri-ikäiset aikuiset. Lahjakkaimmat raivaavat tiensä kansainvälisille kentille, mutta mahdollisuuksia ja seuroja riittää myös kotimaassa. Pääsarjassa pelaavat muun muassa joukkueet Jonavasta, Kedainiaista, Klaipedasta ja Siualiaista. Niiden seurat haastavat kahta pääkaupungin joukkuetta Rytas Vilniusta ja BC Wolvesia sekä Kaunasin tähtisikermää.
– Kun Euroliigan rinnalla pelataan kansallista sarjaa, se rasittaa seuran resursseja ja tietysti myös pelaajistoa. Tuntuukin välillä, että olemme paljon matkustamista sisältävän otteluruuhkan keskellä vähän kuin pesukoneessa. Sekin korostaa laajan rosterin merkitystä. Haluankin painottaa ja lisätä liettualaispelaajien panosta. Tulevaisuus tulee rakentaa vahvasti heidän varaansa, täsmähankintoja unohtamatta, sanoo Trinchieri.
Ollaan sitten joko isommissa kaupungeissa tai pikkupaikkakunnilla, katsomoissa eletään kansallislajin suurta huumaa – voitoista tai tappioista huolimatta. Monissa sporttibaareissakin saa aavistuksen maan kansallispelin tasosta ja tunnelmasta. Aidosta hurmoksesta voi nauttia vaikkapa Palangan Rocknrolla-klubilla. Sitä kannattaa lähteä aistimaan Suomesta asti.