Väitöstutkimus: kuntien kulttuuriympäristöohjelmilla tärkeä merkitys kulttuuriympäristön hoidossa – elinkeinoelämän osallisuudessa kehityspotentiaalia

Tutkimuksen mukaan kunnissa laajaan osallistavuuteen pyrkivät kulttuuriympäristön hoidon ohjelmaprosessit ovat elinkeinoelämälle vieraita. Ohjelmaprosesseissa yrittäjien osallisuutta edistämällä ja ohjelmien analyyttisyyttä kehittämällä olisi kuitenkin mahdollista lisätä yrittäjien maisematietoisuutta, edistää maiseman kestävää tuotteistamista ja löytää yrityksistä toimijoita kulttuuriympäristön hoitoon.

Suomessa on tehty kunnallisia kulttuuriympäristöohjelmia Ruotsin esimerkkiä seuraten aina 1990-luvulta alkaen. Tähän mennessä ohjelman on laatinut noin 100 suomalaista kuntaa. Ohjelmilla on tavoiteltu erilaisten toimijoiden välistä laajaa vuorovaikutusta ja kulttuuriympäristötietoisuuden lisääntymistä sekä paikallisidentiteettiin vahvistumista. Niillä on haluttu edistää kulttuuriympäristön ja maisemien hoitoa sekä myös sen kestävää hyödyntämistä. Ohjelmien on siten toivottu toimivan myös erilaisten kehittämishankkeiden ja yritysten tuotteiden sekä palveluiden ideoinnin pohjana. Vaikka ohjelmia on tehty jo varsin pitkään, niitä on tutkittu kuitenkin vähän.

Leena Lahdenvesi-Korhonen selvitti tutkimuksessaan, miten kuntien laatimissa kulttuuriympäristöohjelmissa toteutuu erilaisten toimijoiden osallisuus ja erityisesti elinkeinoelämän sekä yritysten osallisuus. Tavoitteena oli myös tutkia, miten ohjelmissa käsitellään maisemaa ja miten yritykset kokevat ohjelmien maisematiedon ja minkälaisia tuotteistamismahdollisuuksia ne niissä tunnistavat.  

Ytimessä 24 suomalaisen kunnan ohjelmatyö

Tutkimuksen ytimessä on 24 suomalaisen kunnan ohjelmatyö, kirjalliset aineistot ja 70 haastatellun kokemukset. Ohjelmatyötä on pyritty kehittämään osallistavan toimintatutkimuksen otteella seuraamalla ohjelmaprosesseja ja kokoamalla ohjeita ohjelmien laadintaan yhteistyössä ohjelmaosallisten kanssa, kahdessa syklissä, 20 vuoden aikana. 

Maiseman käsittelyn osalta suomalaisia kulttuuriympäristöohjelmia on myös verrattu kuuden ruotsalaisen kunnan ohjelmiin. Yrittäjien tapaa ja taitoa tuotteistaa kulttuuriympäristöä ja maisemaa on analysoitu tutkimalla maiseman tuotteistuksen ja yhteiskehittämisen pilotointihanketta ja sen tulosten kestävyyttä. Yrittäjien näkemyksiä on koottu myös avoimella ja valtakunnallisella verkkokyselyllä. 

Kulttuuriympäristö ja maisemat tärkeitä yrittäjille – osallisuus harvinaista

Tutkimustulokset osoittavat, että kunnissa tärkeäksi koetut, laajaan osallistavuuteen pyrkivät ohjelmaprosessit ovat yrittäjille vieraita ja heidän osallisuutensa niissä on harvinaista. Kuitenkin etenkin matkailuyrittäjille kulttuuriympäristö ja maisemat ovat tärkeitä ja he haluaisivat myös osallistua niitä koskevaan keskusteluun ja kehitystyöhön. Kuntien kulttuuriympäristöohjelma-asiakirjoissa korostuvat kulttuuriympäristön arvokohteet. Maisemia, arkeologista perintöä ja rakennusperintöä käsitellään usein toisistaan erillään. Tietoa on paljon, mutta se on yleensä toteavaa. Ohjelmat eivät siten selitä kohteiden välisiä laajempia suhteita ja syvempiä merkityksiä, mikä edistäisi kulttuuriympäristön ja maiseman hahmottamista kokonaisuutena ja synnyttäisi laajempaa maisematietoisuutta. Ohjelmien tuottama maisematieto ei myöskään jalostu yritysten maisematuotteiksi automaattisesti. Tulokset myös osoittavat, että ohjelmien analyyttisyyttä kehittämällä olisi mahdollista lisätä yrittäjien maisematietoisuutta. Valmennuksen ja yhteiskehittämisen avulla olisi mahdollista edistää maiseman kestävää tuotteistamista ja löytää myös yrityksistä toimijoita kulttuuriympäristön hoitoon. 

Kulttuuriympäristöä koskevissa kansallisissa strategioissa on esitetty, että julkisen talouden kiristyessä elinkeinoelämä voisi tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia kulttuuriympäristön hoitoon. Työ osoittaa, että yrittäjien osallisuutta ohjelmatyössä lisäämällä ja heidän maisematietoisuuttansa vahvistamalla tätä tavoitetta on myös mahdollista saavuttaa.

FM Leena Lahdenvesi-Korhosen väitöskirja Kohtaamista odottamassa – Kuntien kulttuuriympäristöohjelmat maisematiedon, osallisuuden ja elinkeinotoiminnan näkökulmasta tarkastetaan Aalto-yliopistossa, Kandidaattikeskuksen E-Salissa (Otakaari 1, Espoo), Kalevalan päivänä 28.2.2025 klo 12. Vastaväittäjänä toimii filosofian tohtori Helena Lonkila Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Ranja Hautamäki Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkkitehtuurin laitokselta.
– Lisätietoa Aalto-yliopiston sivuilla ja linkki väitöskirjaan: Väitös arkkitehtuuri-, maisema- ja kaupunkitutkimuksen alalta, FM Leena Lahdenvesi-Korhonen | Aalto-yliopisto

Leena Lahdenvesi-Korhonen asuu Mikkelissä ja toimii maiseman- ja luonnonhoidon kehitysjohtajana Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksessa Helsingissä. 

TIETOA
Kulttuuriympäristö tarkoittaa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen muovaamaa ympäristöä, joka kertoo alueen historiasta, elämäntavoista ja perinteistä. Se voi sisältää rakennuksia, maisemia, arkeologisia kohteita sekä perinteisiä elinkeinoja ja tapoja, jotka ovat muovanneet ympäristöä ajan saatossa.

Kulttuuriympäristöt jaetaan usein kolmeen pääryhmään:
1. Rakennettu kulttuuriympäristö – historialliset rakennukset, kaupungit, kylät ja teollisuusalueet.
2. Arkeologinen kulttuuriperintö – muinaisjäännökset, kuten linnanrauniot, kiviröykkiöt ja esihistorialliset asuinpaikat.
3. Kulttuurimaisemat – perinteiset viljelysmaisemat, kartanopuistot ja saaristoympäristöt, joissa ihmisen toiminta näkyy.

Kulttuuriympäristön hoitaminen ja säilyttäminen on tärkeää, koska se vahvistaa paikallisidentiteettiä, tukee kestävää kehitystä ja voi tarjota mahdollisuuksia esimerkiksi matkailulle ja elinkeinoelämälle.