Hallinto-oikeuden ratkaisu tapahtumamusiikkia koskevassa asiassa
Hallinto-oikeus on antanut tämän vuoden toukokuussa päätöksen, joka koskee tapahtumatoiminnasta ympäristöön kantautuvaa musiikkia sekä viranomaisen mahdollisuuksia rajoittaa tapahtumien järjestämistä ympäristönsuojelulain perusteella. Asia liittyi erityisesti kahteen sisätapahtumatilaan alueella, jonka läheisyydessä on asutusta. Lähimpään asuinrakennukseen on muutamia kymmeniä metrejä.
Tapauksessa paikallinen viranomainen oli antanut kuusikohtaisen yksittäismääräyksen ympäristönsuojelulain 180 §:n perusteella. Määräyksellä pyrittiin rajoittamaan tapahtumista kantautuvaa ääntä muun muassa aikarajoin ja toimintaohjein. Päätöksen kohteena oleva taho valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeus kumosi viranomaisen päätöksen kokonaisuudessaan. Oikeus katsoi, ettei asiassa ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että tapahtumatoiminnasta olisi aiheutunut ympäristönsuojelulain tarkoittamaa merkittävää ympäristön pilaantumista, terveyshaittaa tai muuta sellaista kohtuutonta rasitusta, joka olisi oikeuttanut viranomaisen määräämään rajoituksia ympäristönsuojelulain 180 §:n nojalla.
Ratkaisussa korostettiin erityisesti seuraavia seikkoja: tapahtumista kantautuva musiikki oli luonteeltaan satunnaista eikä jatkuvaa, viranomaisen tekemissä mittauksissa ei havaittu erityisen häiritsevää melua lähimmissä asuinrakennuksissa, asiassa ei ollut esitetty riittävää selvitystä pysyvästä tai vakavasta haitasta ja toiminta sijoittui olemassa oleviin rakennuksiin kulttuurihistoriallisesti merkittävällä alueella.
Hallinto-oikeus totesi myös, että pelkkä ohjearvojen mahdollinen lähestyminen tai musiikin kuuluminen ympäristöön ei automaattisesti tarkoita ympäristönsuojelulain mukaista kiellettyä haittaa.
Kun erillispäätös kumottiin kokonaisuudessaan, tulevat jatkossa sovellettavaksi kunnan yleiset melumääräykset.
Ratkaisu on tapahtuma-alan näkökulmasta merkittävä, koska siinä arvioidaan meluhaittoja suhteessa tapahtumatoiminnan luonteeseen ja ympäristönsuojelulain soveltamiskynnykseen.
Päätöksen perusteella voidaan todeta muun muassa, että kaikki tapahtumasta kantautuva ääni ei automaattisesti muodosta viranomaispuuttumista edellyttävää ympäristöhaittaa. Viranomaisen tulee pystyä osoittamaan konkreettinen ja riittävästi selvitetty haitta ennen rajoitusten määräämistä. Haitta-arvioinnissa korostuvat mittaukset, dokumentointi ja todellinen vaikutus lähialueen asumiseen. Satunnaiset tapahtumat arvioidaan eri tavalla kuin jatkuva tai pysyvä ääni. Tapahtumajärjestäjän velvollisuutena on edelleen huolehtia kohtuullisista äänen kantautumisen torjuntatoimista ja tuntea toimintansa ympäristövaikutukset.
Vaikka ratkaisu oli tapahtumatoiminnan kannalta myönteinen, se ei poista tapahtumajärjestäjien vastuuta äänen hallinnasta. Päinvastoin päätös korostaa ennakoivan suunnittelun merkitystä.
Tapahtumatoimijoiden kannattaa edelleen dokumentoida äänenhallintatoimet, huomioida lähialueen asutus tapahtumasuunnittelussa, käyttää tarvittaessa äänimittauksia, huolehtia viranomaisyhteistyöstä ja naapureiden tiedottamisesta ja arvioida erityisesti yöaikaisen bassomusiikin vaikutuksia.
