Mikko Larkaksella vahva side Susijengiin

Suomalaiselle koripallovalmennukselle on kysyntää ulkomaiden huippuseuroissa. Yksi paikkansa löytänyt on Susijengin valmennustiimiin vuosina 2016-2023 kuulunut Mikko Larkas. Hän hehkuttaa Lauri Markkasen taitoa ja merkitystä maajoukkueelle.

– Lauri on kaikilla mittareilla mitaten supertähti – niin NBA:ssa kuin maajoukkueessa. Alkutaidot ovat luultavasti tulleet verenperintönä hänen vanhemmiltaan. Näin ollen Laurin kyvyistä varmaan ripaus on peräisin Porissa syntyneeltä Pekka-isältä.  

Seitsemän vuotta Susijengissä

44-vuotias Larkas tuntee hyvin Suomen maajoukkueen kuviot ja näin ollen tutuksi tuli myös Markkasen taitotaso ja se, miten maajoukkue pystyi hyödyntämään Suomi-koriksen ykköstähden kykyjä. Vuosien aikana hän on luotsannut myös useita Suomen juniorimaajoukkueita.  

– Opettavaisia vuosia kaikki, ennen kaikkea vuodet maajoukkueen mukana. Oli hienoa olla mukana Suomen kovatasoisimman korisjoukkueen valmennuksessa. Meillä oli Susijengi-ilmiön isän Henrik Dettmannin johdolla koossa loistava tiimi, joka kehitti suomalaista koripalloa lähemmäs eurooppalaista huippua.

Muun muassa Saksan maajoukkueen vuonna 2002 MM-pronssille johdattanut Henrik Dettman oli Larkaksen mukaan Susijengin kasvot.

– ’Henkka’ piirsi isot linjat, piti kokonaisuuden kasassa, ja otti vastaan eteen tulevan arvostelun ja kritiikin. Roolitus oli selkeä. Lassi Tuovi vastasi puolestaan hyökkäyksestä, ja minulle jäi vastuu puolustuspelistä. Alussa mukana ollut Toijalan Jukka vastasi puolestaan muun muassa joukkueen aikatauluista, kertoo Larkas.

Ranskan jälkeen Puolaan

Larkas teki viime kesänä kaksivuotisen valmennussopimuksen Puolan pääsarjaan. Hän on luotsannut syksystä pohjoispuolalaista Trefl Sopotia.

– En vielä viime vuoden alussa tehdessäni sopimuksen ranskalaisseuraan, kuvitellut, että olisin jo Puolassa. Nyt voin huokaista, että oli hyvä, että pääsin irti Limogesista. On se sen verran sotkuinen organisaatio.

Kontaktit alkoivat rakentua eri suuntiin ja lopulta Larkaksen tie vei Pohjois-Puolaan. Ensin kaavailuissa oli sarjan kärkijoukkueisiin kuuluva Arka Gdynia, mutta lopulta pesti löytyi naapurikaupunki Sopotista.

– Kontaktit auttoivat varmistamaan, että liigan parhaimmistoon lukeutuva Trefl olisi hyvä vaihtoehto. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea, myöntää Larkas.

Suuret saappaat Sopotissa

Viime kaudella keltamustia valmensi Barcelonan olympialaisissa hopeaa voittanut ja 1995 Houston Rocketsin riveissä NBA:n mestaruutta juhlinut Zan Tabac.

Vuonna 1970 syntynyt Tabac pelasi maajoukkueessa muun muassa Atlantan kesäolympialaisissa 1996, missä Kroatia sijoittui seitsemänneksi.

– Taukoa valmennushommista viettävän Tabacin johdolla Trefl ylsi viime kaudella pronssille. Sitä edelsi Puolan liigamestaruus. Saappaat olivat siis Sopotissa kohtalaisen suuret, mutta en ota siitä paineita. Meillä kaikilla on valmennusfilosofiamme. Oma pelisysteemini poikkeaa monella tapaa edeltäjäni kuvioista. 

Ennen Puolaan siirtymistä Larkas toimi kahdella kaudella Ranskan liigassa, ensin SIG Strasbourgin apuvalmentajana, sitten Limogesin pääkäskijänä.

– Tavoitteena on tällä kaudellakin taistella mitaleista ja ymmärtääkseni budjettimme on heti Wloclawekin jälkeen Puolan suurimpia.

Ensikosketus Puolaan

Larkaksen kohdalla tiedossa oli sikälikin uusi kokemus, että syystä tai toisesta hän ei ollut käynyt Puolassa aiemmin. Kuluvalla kaudella maa on tullut jo vähän tutummaksi. Trefl Sopot pelaa Puolan liigan lisäksi myös FIBA Europe Cupissa, joten pelireissuja tulee muuallekin Eurooppaan. 

Vuosina 2009–12 Larkas toimi Espoo Teamin päävalmentajana naisten Korisliigassa. Espoosta Larkas siirtyi Helsinkiin, missä hän työskenteli Helsinki Seagullsin päävalmentajana 2013–19. Seagulls nousi Larkaksen komennossa Divari A:sta Korisliigaan ja voitti SM-pronssia 2018 ja 2019.

Parin Ranskan vuoden aikana Larkas oli saanut siinä määrin kokemusta ulkomailla asumisesta ja ulkomaisessa pääsarjassa valmentamisesta, että hän suuntasi uutta kohti avoimin mielin.

– Varmaan jännitystä oli alussa molemmin puolin. Harjoitusmatsissa Dzikille kärsitty 30 pisteen tappio aiheutti hieman hämmennystä, mutta hommat lähtivät kuitenkin vähitellen rullaamaan hyvin, sanoo Larkas.

Puolivuotinen Puolassa on ollut Jukka Toijalan jälkeen toisena suomalaisena Trefliä käskyttävälle Larkakselle positiivinen kokemus.

– Eihän tämä aivan Ranskan tasoinen korismaana ole, mutta Puolassa pelataan tänä päivänä laadukasta koripalloa. Se ihmetyttää, että 36-miljoonaisesta kansasta ei ole noussut yhtäkään NBA-ammattilaista eikä myöskään Euroliiga-pelaajaa. Suomella on sentään Lauri rapakon takana sekä Micke Jantunen ja Miikka Muurinen kovatasoisessa Euroliigassa.

Tasainen pääsarja

Puolan liiga on tasainen, ja useammalla joukkueella on mahdollisuus mitalipeleihin. Vahvoja ennakkosuosikkeja ovat Trefln lisäksi Arka, Slash Wroclaw, Szczecin ja ehkä Dziki Varsovakin.

– Liigan asetelmia muutti sääntö, joka ei enää edellytä puolalaispelaajien kentällä oloa. Nyt siellä voi pelata vaikka kokonaan ulkomaalaisten muodostama viisikko.

Seurojen taloudellisissa resursseissa on Larkaksen mukaan isoja eroja.

– Ihan tarkkaa kuvaa Treflin tilanteesta itselläni ei ole, mutta esimerkiksi Arkalla on selvästi enemmän rahaa käytössä. Käsittääkseni operoimme hieman pienemmällä budjetilla kuin viime kaudella. Niin tai näin, meidän tähtäimessämme on mestaruus. Siitä kamppaillaan vasta juhannuksen aikoihin. Kausi on siis todella pitkä.  

Meren läheisyys miellyttää

Jo loppukesästä 2025 Itämeren rantamaisemiin ensimmäisen kerran lentänyt Larkas kertoo viihtyneensä kauniissa Sopotissa – poikkeuksellisen kylmästä talvesta huolimatta.

– Olen Lauttasaaren poikia. Täällä on vähän samanlaista tunnelmaa. Rakastan merta ja tuulen tuiverrusta. Sopotissa riittää rantaviivaa. Toisin oli Keski-Ranskassa. Limogesissa asusteli pääosin vain elämäänsä kyllästyneitä asukkaita, naurahtaa Trefl-luotsi. 

Myös ammattivalmentajan pesti on tunnetusti tuulinen. Työpaikka voi lähteä alta hyvinkin nopeasti. Larkas tunnustaa, että paineitakin on.

– Kun alla on muutama tappio, jännitystä ja paineita on tavallista enemmän. Mutta kyllähän me kaikki valmentajat tiedämme tähän ammattiin liittyvät realiteetit. Vanha jenkkisloganhan sanoo, että on kahdenlaisia valmentajia: niitä, jotka ovat saaneet potkut, ja niitä, jotka tulevat ne jossain kohtaa saamaan.

Perhe aina etusijalla

– Tietysti potku-uhka on mielessä, mutta paineet on kyettävä pitämään kurissa. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on meidän ammatissammekin haastavaa. Perheellisenä työhön liittyvät muutokset tuovat omat kuvionsa. Viisihenkinen perheemme on Suomen jälkeen kokenut jo kaksi ulkomaata. Lasten koulunkäynnille se tuo omat haasteensa. Viihdymme nyt täällä, mutta mikäli eteen tulisi uusi muutto, suuntana olisi seuraavaksi luultavasti Suomi. Toisin sanoen: joko jatkan täällä tai palaan kotimaahan.

Elämää rakennetaan siis perheen ehdoilla.

– Olen hyvin perhekeskeinen. Kolmas kulttuuri ja ympäristö näin lyhyellä aikavälillä oli varsinkin vielä lapsuuttaan elävälle jälkikasvulle jo tässä vaiheessa vähän liikaa. Eli on aivan turha repiä kaikkia juuria irti, puntaroi Larkas.